sound of music

Elämä Helsingissä on alkanut. Oon nyt virallisesti Helsinkiläinen. Se jos mikä tuntuu ikiraahelais-Elinasta jännittävältä. Tosiaan viikko sitten ajettiin meidän muuttokuormaa tänne kannelmäkeen. Muutossa oli apuna myös Elina, Marko, äiti ja isi, joten saatiin kohtuu nopeasti ja mukavasti kaikki tavarat tänne meidän uuteen kotiin. Sitten Maanantaina kaikki ihmiset oli poissa, jopa Mika joka palasi Jyväskylään töihin. Jäin yksin aukaisemaan pahvilaatikoita ja siirtelemään huonekaluja. Keskiviikkona alkoi opinnot uudessa opinahjossani. Meillä on käynnissä johdantoperiodi, jonka aikana tutustutaan akatemiaan ja opiskelukavereihin. Hyvältä vaikuttaa! Jotenkin pystyn olemaan oma itseni ja se helpottaa paljon. Viikonloppuna tänne pamahti Janne interrailreissultaan ja myöhemmin Kati ja Lassi ja illalla Mikakin palasi kotiin. Viikonloppu oli täynnä säpinää ja tekemistä ja Maanantaina, tänään, olen jälleen yksin. Yksin olo on kyllä ihan mukavaa joskus, mutta odotan kyllä jo innolla kun mieheni tulee perjantaina JÄÄDÄKSEEN, eikä enää lähdekkään sunnuntaina töihin muualle viikoksi. On ihanaa, että voidaan aloittaa yhteinen arki ja elämä täällä ensimmäisessä yhteisessä kodissa, kaikki on vaan niin uutta, jännittävää, pelottavaa ja mukavaa.

Vielä ei ole varaa verhoihin, joten täällä tuntuu kuin eläisi valkokankaalla yleisön edessä, tosin lohdullista on, että vastapäisen talon opiskelijoilla ei myöskään ole verhoja, joten he tuskin kiinnittävät meihin erityistä huomiota. Hmm, oon jotenkin pikkuhiljaa etsien ja eksyen oppinut vähän tuntemaan tätä omaa kotialuetta, kannelmäkeä ja sitten keskustaa. Tämä on hurjan iso kaupunki! On niin uutta kulkea bussilla, metrolla ja ratikalla. Pitää opetella vielä sata asiaa ja onneksi ytv:n reittiopas on oikein toimiva!

 Iskällä on nyt polvileikkaus takana! Se on ollut melkoinen helpotus meille kaikille. Isi on liian kauan joutunut olemaan kivuissaan. Harmittaa vain kun en pääse katsomaan sairaalaan! Leikkaus oli mennyt hienosti ja kaikki on hyvin. Kiitos. Kaverit aina kehottaa päivittää tänne ja kun alan päivittämään mulla ei oikeastaan ole mitään asiaa. En ehkä loppujen lopuksi oo kovin hyvä pitämään tämmöstä julkista blogia. Mutta pysyttepä ainakin ajantasalla mitä mulle kuuluu, niin säästetään puhelinlaskuja :D 

Ai niin ystävät, ootte tervetulleita käymään täällä meillä (jos joskus saamme tän muuton loppuun) soittakaa vain! Tästä on hyvät kulkuyhteydet keskustaan ja tilaakin on.

 Ajatuksissa pyörii oikeastaan nyt Mika, Mika, Mika. Ehkä parempi mennä nukkumaan.

hehaa. Elämää Jyväskylässä. Mika on päivät töissä ja mää koitan saada aikaa kulumaan. Oon varsinki kattonut paljon salkkareitten uusintoja ja Serranon perhettä. Tää kämppä missä majaillaan parin muun miehen kanssa on hulppea ja tv on tosi iso, niin en voi kyllä es valittaa. Laatusarjojen jälkeen oon käynyt tutustumassa Jyväskylän keskustaan. On ollut mahtava helle ja on saanut kulkea vähissä vaatteissa. Jyväskylä on tosi kaunis ja ihana kaupunki ja vielä elokuussa! Viettäisin aikaa kaupungilla enemmänki, mutta sitten mulla tekisi mieli ostaa vaikka mitä kivoista vaatekaupoista. Toivottavasti mika pääsis tänään jo ennen auringonlaskua töistä niin päästäisiin käymään rannalla, kun tänään ei kuulemma ole niin pitkä päivä.

Viime viikon olin tosiaan Raahessa ja oli oikeen rauhottavaa. Koko kesän viikot ovat olleet keskenään niin erilaisia, että välillä tuntuu jo ihan sekavalta. Viikonloppuna Mika tuli ja se oli ihanaa. Käytiin sulatossa ja nuortenillassa. Technicolour oli mahtava. Käytiin kattoon niitten keikka aivan seurustelun alkuvaiheessa oulussa ja nyt sitte vähä muisteltiin ja oli oikeen kivaa. Siinä on kyllä melkonen livebändi täytyy sanoa. Sulatto vaikutti oikeen kivalta. Eka vuosi ku en kuulunut vip-vieraisiin, vaan tultiin ihan vain hengaamaan sinne. Se oli toisaalta haikeeta ja toisaalta ihan helpottavaa. Arvostan kyllä älyttömästi sitä työtä mitä nuoret tapahtumaan eteen tekevät!!

Otin tosiaan häämatkalla permanentin. Oon tosi pettynyt. Tukka on nyt jo melkeen suora ja kiharoita on ihan epäsäännöllisesti, osa hiuksista on kivaa kiharaa (ainakin juuri pesun jälkeen) ja osa tikkusuoraa ja osa jotain siltä väliltä, näytän ihan peikolta. Aluksi tykkäsin kiharoista älyttömästi, sillä oon jotenki oma itteni niissä. Kun saa laittaa ne ponihännälle eikä tarvi harjata ja vääntää ja laittaa. Ehkä en vaan osaa hoitaa niitä, saa antaa vinkkejä!!

Oon tavannut kuluneella viikolla paljon uusia ihmisiä! HUI! Paljon Mikan työkavereita on asunut, pessyt pyykkiä tai muuten vaan hengaillut täällä kämpillä. Tossa työpaikassa on kyllä ihan harvinaisen kunnianhimoisia, iloisia ja taitavia työntekijöitä ja suurinosa ihan omaa ikää lähellä!!! Se on ihmeellistä. Miten ne jotkut kerkeävätkin. Itsellä on vasta opiskelut edessä ja työpaikasta ei vielä tietoakaan, mutta tosin eihän siitä tarvikkaan olla. Oon vaan ihmetellyt näitä aikaansaavia nuoria miehiä.

Mulla on ikävä meijän Jannea! Janne on nyt reilaamassa Jonnen ja Janin kanssa, tällä hetkellä ne on jossain päin Espanjaa. Janne on vaan mulle ja Mikalle niin äärettömän rakas. On ihanaa ku tietää että se oma veli tulee olemaan koko elämän lähellä ja tullaan vielä kaikki keskenämme toimeen miniä ja vävy mukaanluettuna. On turvallista kun on ihmisiä joihin pystyy luottamaan, ja joilla on vielä samanlaiset elämän arvotkin. Jos Janne luet tätä, niin tiedä että olet rukouksissa ja niin oot reissun jälkeenkin. Ikävä tulee ku Helsinkiin karataan! Meijän Janne on vaan jotenki semmonen ihminen, että niitä ei kasva joka puussa. Janne on niin fiksu ja järkevä ja se osaa niin paljon asioita. Ja osaa hahmottaa kokonaisuuksia. Eikä Janne tee koskaan itsestään numeroa ja se tekee siitä osaltaan myös niin suuren. Ihailen veljeäni niin monessa asiassa. Ole rohkea ja luja! <3

Nytpä taidan lähteä Serranon perheen pariin. moi!

Nyt alkaa sitten uusi blogi, uusi nimi, uusi pankkitili, uusi koti ja uutta niin moni asia. Eli häistä on kulunut nyt jo kolme viikkoa ja alana tottumaan siihen, että olen nyt Mikan vaimo, Elina Puhakka. Häät menivät mun mielestä tosi ihanasti ja koska meillä oli kahdet juhlat, päivä venyi tosi pitkäksi. Nautin kuitenkin joka hetkestä. Meillä on ympärillä vaan niin paljon ihania ihmisiä enkä voi kuin ihmetellä ja kiittää. Oli niin jännittävää aamulla käydä kampaajalla ja meikissä ja  olla Maikin ja Elinan puettavana ja odottaa juhlan alkamista. Ja oli aika hieno hetki sanoa Tahdon ja vielä tarkoittaa sitä koko sydämestään. Häiden jälkeen mökkeiltiin ja lähdettiin reissuun Viroon. Oli niin kivaa viettää paljon aikaa ihan kahdestaan ja vielä niin ettei ollut kiire ja häslinki. Nyt on vaan niin orpo olo, kun Mika on Jyväskylässä töissä ja itse täällä Raahessa, olen kyllä koittanut käyttää aikaa hyväksi ja nähdä kaikkia kavereita, joita sitten harvemmin näkee ku lähtee Helsinkiin. Eilenkin oltiin Maijan, Maikin ja Elinan kanssa uimahallilla kuntoilemassa. Yhdeltä alkoi salihommat jonka jälkeen vesijouksu ja lötköpötkö jumppa kestivät niin, että oltiin hallilta ulkona vasta viideltä. Nyt oon aivan jumissa. Mutta oli kivaa. Jokelan Anttikin sattui paikalle ja liittyi lötköpötköilyymme.

Oon nyt täällä Päämajalla, eli Mikan äidin ja isän kotona. Outoa kun täällä ei ole muita kotona. On kyllä ihan rentouttavaakin välillä vain olla hiljaa. Nyt on ollut niiiin tohinan ja toiminnan täyteinen kesä. Nautin lomasta, mutta kärsin huonosta omasta tunnosta ku Mika vaan raataa töissä.

Jännittää kovasti lähteä Helsinkiin. Muutto tapahtuu kuun puolenvälin jälkeen, mutta Mika tulee sinne vasta asumaan syyskuun alusta alkaen. On jotenkin ihanaa alkaa laittamaan meidän omaa kotia ja aloittaa opiskelut siellä, missä oikeesti tietää haluavansa opiskella. Mutta mun on niin vaikea alkaa luomaan ihmissuhteita tyhjästä. Pelottaa uudet kohtaamiset, ihmiset ja muutenkin kaikki uusi siellä etelässä. Mutta onneksi ei tarvi jaksaakaan itse. Kyllä meitä kannetaan. Meillä saa sitten tulla kyllään!!! Eli jos tulee tarvetta majapaikalle Helsingissä, niin soittakaa toki. Koitamme olla paikalla. Tulee vaan niin ikävä ihmisiä.

Ulkona paistaa aurinko ja houkuttaisi lähteä johonkin, en vaan yhtään tiedä että minne menisin. 

Mikan kanssa on hyvä olla.