sound of music

No niin, en oo kirjoitellut vähään aikaan, sillä on ollut kaikenlaista säätämistä ja reissaamista. Oltiin raahessa viettämässä jonkinmoista syyslomaa ja oli tosi kivaa vähän irrottautua. Pääsi näkemään tuttuja ja vähän enemmän tuttuja ja olemaan perheen kanssa. Oon tässä muutamat viikot suunnitellu äitille synttäriyllätystä, sillä äiti on nyt 60 wee! Viime viikonloppuna sitten äiti, isi, Janne ja Ella saapuivat Helsinkiin ja perjantaina juhlittiin oman perheen kesken, laitoin ruokaa leivoin kakunkin ja kaikki tuntui olevan kovin tyytyväisiä ja kylläisiä. Lauantaina sitten osallistuttiin koko perheen ja suvunki voimin Vanha Raahen 70-vuotis juhliin, jotka oli suuret ja hienot juhlat ja siellä sitten oli esiintymässä Poksin kabareeporukka jossa oli myös Ella ja Päivi jotka oli meillä yötä. Oli tosi kiva ilta jotenkin, vaikka suurin osa juhlijoista oli yli viiskymppisiä. Vasta kolmen aikaan päästiin kotiin yöllä ja seuraavana päivänä vielä äitin sisarukset puolisoineen ja me nuoret mentiin syömään ulos ja siellä sitten syötiin ja laulettiin ja kuultiin kivoja sanoja äitistä. Koko viikonloppu meni oikeen putkeen. Mulla on maailman ihanin äiti ja en ehkä koskaan osaa ilmasta sitä kiitollisuutta mikä on sydämessä.

Opiskelut koittaa rullata jotenkin. Pikkuhiljaa oon myös alkanut tutustumaan opiskelukavereihin, joita näkee aika harvoin kun yhteistä opetusta meillä on vähän,suurinosa on omaa harjottelua. Välillä haikeana muistelen lukioaikoja, kun joku muu oli laatinut oppitunnit ja opetussuunnitelmat. Kouluun mentiin myös tapaamaan kavereita ja samojen kaverien kanssa kului myös illat. Täällä on loppujen lopuksi tosi yksinäistä. Onneksi on kuitenkin Mika, se on parasta.

Vielä ei oo kylmä ollenkaan. Ulkona pärjää ilman pipoa. Nyt laulutunnille!

Hee. Taas täällä akatemialla odottelen tunnin alkua. Ajattelin tulla päivittelemään ajatuksiani. Eilen ihana aviomieheni tuli kotiin illalla hymy korvissaan ja innoissaan koko päivästä. Tarttui itellekki melkoinen onnellisuus ja on hirmu hyvä olla vaan. Suhtauduin tähänkin päivän ihan uudella asenteella ja jaksoin aamulla jumppaan ja tenttikin meni liitäen lävitse. Hymyilkäähän ihmiset jos vähääkään hymyilyttää, voi vaikuttaa muiden päivään paljon. Viikonloppu on takana ja kun lauantaina sain syödä karkkia niin ostin innolla ja sitten kun söin niin tuli vaan paha olo, ehkä ens karkkipäivänä ei tee niin paljoa mieli. Sunnuntaina oltiin mummon kanssa kirkossa ja sitten mentiin syömään sinne, oli kivaa tutustua uuteen mummoon. Mää en oo koskaan nähnyt mun mummoa, joten se on jollain tapaa niin uutta mennä mummolaan.

Tässä kuussa on luvassa kaikkea jännää ja mukavaa. Sitä kaikkea odotellessa. Päätettiin lähteä käymään Raahessakin ja se jos mikä tuntuu kivalta. Viettää vähän lomaa ja nauttia kotioloista. Eipä silti, kyllä Helsinkikin alkaa jo tuntua mukavalta ja etenkin meidän koti tuntuu mitä enemmän kodilta, varsinkin kun nyt on käynyt vieraitakin ja ollaan saatu siivota ja laittaa.

Tänään juteltiin ihmissuhdejutuista ruokapöydässä opiskelukavereiden kanssa, oli aika jännää kuulla muiden elämäntilanteista ja -vaiheista. Nähtävästi kaikki on jollain tavalla joutunut niin pettymään ihmisiin ja itseensä. Tajusin myös kuinka paljon eritavalla suhtaudun asioihin uskon kautta. On kiinnostavaa kuulla muiden mielipiteitä ja erilaisuutta.  Saan kyllä olla kiitollinen, että oon saanut hokata, ettei mun tarvitse rakentaa elämääni itseni tai kenenkään muunkaan vajavaisen ihmisen varaan.

Mikan kanssa ollaan jouduttu paljon miettimään miten toimia, kun Mikalla on “ystäviä”, jotka kohtelee sitä aivan paskamaisesti. Että pitäisikö sanoa suoraan mitä ne tekee, vai nöyrtyä vaan ja antaa olla. Itellä vaan kilahtelee kun näkee omaa rakastaan kohdeltavan sillain. Ei siis mitään maailman vakavinta, mutta jos on vinkkejä niin kertookaa miten toimisitte.  

Hui, kello rientää kovaa vauhtia! Mulla on ihan kohta kaks laulutuntia, oman open ja sitten saksasta on tullut joku vieraileva pedagogi. Jännittää!  Kivaa päivää kaikille ja hymy.

Pöö.

Viikko on vierähtänyt nopeaa ja kaikkea pitäisi jälleen tehdä. On jotenkin tosi ristiriitaiset fiilikset, ku on niin paljon kivoja juttuja elämässä, mutta kuitenkin on kauhea kaipuu. Koulu luistaa hyvin, vielä ei oo tullut mitään ylivoimaista, josta ei harjoittelulla selviäisi.  Oman musikaalisuutensa ja lahjojensa tunnistaminen on yllättävän vaikeaa. Ei oikeen tiedä miten sanoa kuinka hyvä/huono on, ku silloinhan pitäisi verrata johonkin toiseen ja vertailu on täällä kiellettyä. Täällä pitää osata sanoa missä asioissa on hyvä ja huono, ihan yhteisen hyvän kannalta. Ku tehdään projektia ei auta sanoa, että oon kohtuullinen rytmeissä ja en nyt niin huippu laulamaan, ku sitte mut laitetaan rumpuihin. Ja todellisuudessahan en osaa rytmisoittimia kun vain pienesti ja siihen nähden laulua hurjan paljon. Hämmentävää. Ehkä se tässä vuosien kuluessa selviää. Omasta mielestä ku mun ei tarvi osata rumpuja kovin paljon, mutta esim. laulua pitää tosi paljon. Siihen nähden ajattelen heikkouden ja vahvuuden, se on nähtävästi väärä tapa. Sekavaa.

Kirjoitin pitkän pätkän ryhmälaulamisesta, mutta pyyhkiin pois. Kaipaan vaan niin hyviä raahelaisia laulajia. Yhyy! 

Viikonloppu meni kivasti. Kotia vähän laitellessa ja muutenkin. Mika lähti lauantaina Paterin keikalle Kortesjärvelle ja mää jäin kotiin itkemään. Leivoin kuitenki pulla ku oli Mikan nimpparit ja illallahan se jo tulikin kynttilöiden valaisemaan kotiin ja oli mukava. Sunnuntaina Mikan mummo pyysi meidät Tuulian 9v synttäreille. Tuulia on siis Mikan serkun Millan tyttö ja Milla on Mikan sedän Ilkan tyttö. Käytiin siellä ja oli ihana nähdä uusia sukulaisia ja paljon Puhakoita! 

Haikeus ja kaipuu on Raaheen monia asioita, nyt onki yhenlainen murros. Oon muistellut kabareejuttuja, lukioaikoja, kuoroa, kotia, seurakuntaa…Nytkö kaikki on takana? Pitäis ehkä löytää uusi kuoro, mutta se taitaa jäädä ensi vuoteen. Tiedän että täällä on lukuisia mahdollisuuksia musiikinkin osalta, mutta miten osaankaan valita sen oikean? Ja tuhat eri seurakuntajuttua, mutta miten voisinkaan löytää oman paikkani. Kaipaan ystäviä. On vaikea alkaa luomaan ihmissuhteita ihan alusta. En ehkä edes osaa luoda niitä. Entisiä raahelaisia on kyllä ystävinä toki edelleen, mutta olisi ihana kun täällä olisi joku ihminen kenen kanssa voisi jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, joku jonka kanssa synkkais yhteen. On paljon kivoja tyyppejä täällä, mutta kaipaan ystävää. Kaipaan semmosta luottamuksellista. Kyllä te tiiätte. Mutta kaikki aikanaan. Pitää tulla käymään Raahessa.

Tänään ei ollutkaan muutaku yks teoriatunti, joten voisin mennä kotiin harjoittelemaan kitaraa. Siinä on paljon kehittymistä. Sen osaan sanoa.

 Kävin taas tänään aamujumpassa, kyllä piristää!