sound of music

Perjantai ja odottelen koululla kohta alkavaa lauluyhtyetuntia. Oon ollut tämän viikon taas sijaisena englantilaisella koululla ja siellä on ollut ihan positiivisiakin kokemuksia. Ei se opettaminen itsessään enää pelota, mutta en silti tiiä nautinko siitä nyt niin erityisesti. Se koulu on kyllä kiva ja viihdyn siellä. Opettajat on mukavia ja saa puhua englantiakin. Muutenki oo saanut täällä Helsingissä hyvää enkun harjoitusta ku ystäväni Terihän on kaksikielinen ja sen kanssa voi vaan puhua aina englantia!
Oon tutustunut uusin ihmisiin täällä, erityisesti täytyy mainita Terin tyttöystävä Johanna, johon oon aivan ihastuksissani. On tosi kivaa että täältä on löytynyt pariskunta, joiden kanssa on huippua viettää aikaa ja tuntuu että heti vaan voi olla oma itsensä.

Tykkään tästä opiskelusta ja nyt tällä vuodelle oon asettanut kaikenlaisia tavoitteita ja se motivoi sitten harjoittelemaan enemmän. Erityisesti suuntaudun nyt laulamiseen kaikin puolin. Se on ollut selkeää alusta asti, mutta laulunopen kanssa tehtiin nyt kunnon suunnitelmat. Eiköhän musta vielä laulunope joskus tuu.

Oon ollut nyt joka torstai laulamassa Helsingin vanhalla kirkolla semmosissa Ilkka Puhakan ja Mirja Sinkkosen pitämissä sanan lähteillä-illoissa. Ne on ollut tosi kivoja ja ihmisiäki on paikalla aina reilusti toista sataa. Saan kuulla mahtavaa opetusta vaihtuvista aiheista ja musisoida mulle tärkeiden ystävien kanssa. Oon siis musiikkivastuussa Mikan kanssa. Nää illat on ollut niin tarpeellisia ja semmosia henkireikiä tänä syksynä, vaikka kuinka väsyneenä taaperran torstaisin koulun jälkeen kirkolle, sieltä tullessa hymy on herkässä ja lähden innolla kavereiden kanssa syömään tms. Idea siellä on, että Mirja luennoi 2 * 15 minuuttia tämmösen psykoterapeutin näkökannan johonki asiaan ja sitten Ilkka luennoi 2 * 15 minuuttia siihen teologisen näkökulman. Molemmat puhujat on harvinaisen taitavia ja hyviä, eikä oo vielä koskaan tullut aika pitkäksi. Sitten me välillä siellä soitetaan ja lauletaan. =)

Helsingissä paistaa aurinko, vaikka Mika onki Raahessa.

Heijjeee.

Helsingissä on oltu jo kohta kuukausi ja on aika jees fiilikset. Tänä vuonna kaikki tuntuu erilaiselta. Ensinnäkin jo iso muutos on se, että ollaan monesti iltaisin Mikan kanssa yhtäaikaa kotona, joka on aivan luksusta. Meillä oli heti aluksi täällä vieraana Jonne ja Maikki ja sen jälkeen äiti ja isi. Oli mukava majoittaa meillä tärkeitä. Äitin ja isin lähdettyä lauantaina sain vaan hysteerisen itkukohtauksen. Samanlaisen sain junassa lähdettyäni Raahesta elokuussa. En siksikään, että en tykkäisi olla Helsingissä, muutokset vaan tuntuu hurjilta ja etenki tänä vuonna ku tiedän että äiti ja isi on kahestaan kotona ja Raahessa ei tule käytyä ollenkaan niin usein kuin viime vuonna oopperan takia. Ihan jo rahasyistäkin.

Oon tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja ettinyt uusia paikkoja missä käydä. Koulussa on ollut tosi kivaa ja huomaan olevani erilaisella asenteella ku viime vuonna. Kesä muutti mun ajatusmaailmaa valtavasti, nyt uskallan paremmin olla semmonen ku oon. Oon reippaampi ja se tuntuu kaikinpuolin vapauttavalta. Mulla on paljon koulujuttuja joissa oon ihan jäljessä muita ja koitanki reenailla ja saada asioita tehtyä. Voitteko kuvitella, huhtikuussa on jo meijän bändillä keikka tavastialla ja joka biisissä soitan eri soitinta ja kaikki pitää käydä läpi, laulu, rummut, basso, kitara, perkat yms. Onhan se pelottavaa mutta myös motivoivaa.

Eilen oli ekaluokkalaisten fuksiaiset. Kierrätettiin niitä rasteilla ja illalla muut jatkoivat sitte lavatansseihin, itse menin Mikan kanssa entä jos -iltaan. Yks rasti oli ku laulettiin Finlandiahymni rautatieasemalla, itse sain nakin johtaa, sillä huhut olivat kiertäneet että oon tehnyt sitä ennemminki.  Oli niin mahtava fiilis ku laulu kajahti upeasti rautatieaseman holveissa ja ihmiset pysähtyivät hetkeksi kuuntelemaan. Noin. 10 sekuntia ja ihmisiä oli valtavasti kuuntelemassa. Semmosia elämän huippuhetkiä ja vielä miesäänet mukana!!! Muutenki oli ilo nähä uusia koululaisia ja tutustua niihin.

Vieläkin tuntuu siltä että on pieni ja opettelee lentämään. On vaikeaa lähteä äitin ja isän huomista omaan elämään. Onhan se hienoa ja jokaisen täytyy ne askeleet itse ottaa, mutta tietoisuus siitä saa välillä olon vähän tuskallisen haikeaksi. Mulla on ollut ihana perhe ja siksi siitä on vaikea irrottautua.

Jotenki hyvä fiilis on kyllä, elämä on auki. Eilen kyllä tuli finlandiaa johtaessa semmonen olo, että haluaisin vaan laulaa, opettaa laulamaan, johtaa kuoroa ja ohjata musikaaleja. Ois niin kivaa. Sitähän tässä kyllä opiskelenki, että kaikki on mahdollista. Lohduttavaa on ollu huomata että niin monet miettivät samoja asioita täällä, harvoille ne suunnitelmat on selvät. Jotenki haluan antaa itteni Jumalan käyttöön, joten ei voi tietää mistä löytää ittensä viiden vuoden päästä.

Ostin muuten valkoiset keinonahkakorkosaappaat. Ne on ihanat, mutta niillä on välillä vaikeaa tallustella mukulakivien ja ratikkaraiteiden päällä. Päätin kuitenki opetella, on se sen arvosta. Ihana ku sitä saa välillä humputellakki.

Jos äiti ja isä, Janne ja Ella ja muut ystävät ois täällä niin elämä Helsingissä ois liianki hyvää ollakseen totta. Hyvä näin, Reeta kirjoitti blogissaan että oma asenne vaikuttaa niin paljon siihen miten viihtyy, eikä sitä viihdy sillä että haikailee vain ja masentelee ja ajattelee ettei mistään tuu mitään. Mun viime syksy meni vähän hukkaan vastaavissa ajatuksissa, tämä vuosi ei mene!!

Kivvaa syksyä kaikille.

Ihanaa! En vaan voi käsittää. On ollut kertakaikkisen mukavaa aikaa ja ootan kouluaki innolla. Opinnot alkaa siis maanantaina, laulutunnilla, jes! Mulla alkaa nyt siis kahenlaista laulunopetusta ja molemmissa on eri opet, vaikuttaa tosi lupaavalta kun olin heihin yhteyksissä.

Raahessa oli vähän haikeat pari viikkoa, jotka lomailin nyt rankan työputken jälkeen. Näin ihmisiä ja valvoin kaikki yöt. Mika siis lähti mua aiemmin jo Helsinkiin ja tulin ite tänne vasta torstai-iltana. Raahessa tutustuin uusiin ihmisiin ja nyt on sitte niitäki ikävä. Tehtiin Pasin kanssa semmonen veto, että mää en syö puoleen vuoteen karkkia enkä JUO LIMSAA ja se lopettaa tupakanpolton, mun lakko siis pistää sen lopettamisen alkuun. Tietenki laitettiin myös panosta peliin, maksetaan lipsahduksista! Ekasta 50 e, tokasta 100 e yms. Toisaalta on ihan kiva aina muistaa Pasia sillon ku ite tekis mieli juoda limsaa tms. Sillä se kuitenki on paljon vaikeampaa, luulisin. Eli ei karkkilähetyksiä tännepäin, kiitos.

Nyt siis Helsingissä, tuli semmonen olo että nyt taas kotona. Eka kertaa tuntu siltä että Helsinki on oikeesti mun koti nyt. Ootan innolla koulun alkua ja meijän luokalla nyt sattuu olemaan vaan älyttömän hyviä tyyppejä. Toki täällä on huonot puolensa ja viime vuosi oli kyllä tosi rankkaa, uskon että nyt tulee olemaan erilaista kun paikat on tutut, Mikalla on säännöllinen koulu, on luotu jo suhteita ja muutenki. Oon ollu jo yhteyksissä meijän luokan Sannaan ja Teriin ja tuli just semmonen olo että pakko nähä ne jo!
Tänä vuonna ei varmaankaan tuu niin paljon käyntin Raahessa, ku siellä ei oo mitään projektia tms. Sitten on viikonloputki aikaa täällä nähdä kavereita ja viettää aikaa myös toistemme kanssa. (toivotaan)

Oon alkanut järjestelemään laatikoita täällä. Toki, ku kesäksi pantiin kaikki tavarat vaan johonki ku tuli niitä kesävuokralaisia, nyt pitää alkaa järjestelemään uudestaan ja lajittelemaan. Tykkään hirveesti semmosesta ku saan organisoida ja laittaa. Mulla on vaan huono tapa kaataa kaikki tavarat lattialle ja alkaa siitä purkaamaa sitte, se ei oo kovin viisasta. Varsinkaan ku jumitan lukemaan jokaisen paperin ja muistelemaan menneitä. Nyt on pari päivää sitte meijän olohuone näyttäny ihme sotkuvarastolta ja tänään pitäs saada siivottua ku huomenna meille tulee Maikki ja Jonne kylään.

Syksy on täällä, mutta puut ja maa on ihan vihreät!