sound of music

Elämä on pyörinyt (ylläri pylläri) koulun ympärillä ja aika menee hurjaa vauhtia. Oon jopa vihdoin päässyt reenaan vähä klassistakin pianoa ettei se jää ihan unohduksiin. Tykkään tästä Helsingistä niin paljon enemmän ku viime vuonna. Siihen on montakia syytä. Mulla on uus asenne, mulla on uusia ystäviä, Mikalla on mulle aikaa ja jotenki on löytänyt paikkansa.

Oon ollut aivan liekeissä ku mulla on muutamassa aineessa Eeva-Leena Pokela, joka on ollut mun lapsuuden idoli. En tiiä muistatteko, mutta pikku kakkosessa oli niitä sormileikkejä ja kaikkia kivoja musiikkiohjelmia, niin Eevis oli niissä vetäjänä. Ajattelin aina pienenä että haluaisin olla tommonen ja se oliki iso syy miksi innostuin menemään muskariin, musiikkiopistoon ja musiikkiluokalle. Nyt jotenki aivan tippa linssissä miettii että tänne on tultu.

Ulkona on sininen taivas ja aurinko paistaa. Luin Sirpan päivityksistä että Rovaniemellä on luntaki ripotellut ja ainaki räntää, hullua! Kieltämättä ajatukset menee jo kohti joulua, sillä nyt jo harjoitellaan joululauluja joulukonserttiin ja joulukeikoille. Jotenki haluaisin silti nauttia syksystä. En oo koskaan osannut nähdä syksyssä mitään kovin hohdokasta, se on ollu mulle monesti semmonen välivaihe. Lokakuussa on toki mun synttärit ja se on ollu aina yks etappi vuodessa, mutta en oo ennen tätä syksyä kerennyt katselemaan luontoa ja ihmisiä. Vihreät, keltaiset ja punaiset puut näyttää upeilta auringon valossa ja illalla katulamppujen loisteessa. Kynttilät on aika huippu juttu ja kaakao!
Koitan nauttia myös elämän pienistä hetkistä. Tänään kivan ja energisen koulupäivän päätteeksi pelattiin Terin kanssa korttia koulun ruokalassa, joskin innostuin välillä liian äänekkääseen pelaamiseen, mutta se johtui myös tunnelatauksesta ja hetkellisistä onnistumisen riemuista, sillä lopulta hävisin kaikki pelit. Teri on ihan huippu. Illalla meijän paremmatki puoliskot liittyy seuraan ja on luvassa leffailta. Jee!

Stokkalla on hullut päivät ja se on pistänyt jopa kaupungin liikenteen sekaisin. Mika kävi eilen siellä ja teki jotain löytöjäkin. En ite oo uskaltautunut menemään sinne tungokseen, sillä väkeä on niiiin sairaasti. Ympäriä Helsinkiä heiluu keltaiset muovikassit ja se on omalla tavallaan niin hauskaa.

Karkki- ja limsalakko jaksaa muuten sairaan hyvin. En ois ikinä uskonut että pari kuukautta voi mennä näin helposti. Tottakai mieli tekee useinki, mutta olo on niin kevyt ilman sitä lisäainemäärää.
En tiiä miten Pasi jaksaa siellä Raahessa ilman tupakkaa, mutta tuun tarkistamaan tilanteen ens viikolla!

Oon koululla ihan liian pitkään vaan lorvimassa, mutta tämmöstä siis tänne tällä kertaa.
Oon onnellinen.