sound of music

Ihanaa! En vaan voi käsittää. On ollut kertakaikkisen mukavaa aikaa ja ootan kouluaki innolla. Opinnot alkaa siis maanantaina, laulutunnilla, jes! Mulla alkaa nyt siis kahenlaista laulunopetusta ja molemmissa on eri opet, vaikuttaa tosi lupaavalta kun olin heihin yhteyksissä.

Raahessa oli vähän haikeat pari viikkoa, jotka lomailin nyt rankan työputken jälkeen. Näin ihmisiä ja valvoin kaikki yöt. Mika siis lähti mua aiemmin jo Helsinkiin ja tulin ite tänne vasta torstai-iltana. Raahessa tutustuin uusiin ihmisiin ja nyt on sitte niitäki ikävä. Tehtiin Pasin kanssa semmonen veto, että mää en syö puoleen vuoteen karkkia enkä JUO LIMSAA ja se lopettaa tupakanpolton, mun lakko siis pistää sen lopettamisen alkuun. Tietenki laitettiin myös panosta peliin, maksetaan lipsahduksista! Ekasta 50 e, tokasta 100 e yms. Toisaalta on ihan kiva aina muistaa Pasia sillon ku ite tekis mieli juoda limsaa tms. Sillä se kuitenki on paljon vaikeampaa, luulisin. Eli ei karkkilähetyksiä tännepäin, kiitos.

Nyt siis Helsingissä, tuli semmonen olo että nyt taas kotona. Eka kertaa tuntu siltä että Helsinki on oikeesti mun koti nyt. Ootan innolla koulun alkua ja meijän luokalla nyt sattuu olemaan vaan älyttömän hyviä tyyppejä. Toki täällä on huonot puolensa ja viime vuosi oli kyllä tosi rankkaa, uskon että nyt tulee olemaan erilaista kun paikat on tutut, Mikalla on säännöllinen koulu, on luotu jo suhteita ja muutenki. Oon ollu jo yhteyksissä meijän luokan Sannaan ja Teriin ja tuli just semmonen olo että pakko nähä ne jo!
Tänä vuonna ei varmaankaan tuu niin paljon käyntin Raahessa, ku siellä ei oo mitään projektia tms. Sitten on viikonloputki aikaa täällä nähdä kavereita ja viettää aikaa myös toistemme kanssa. (toivotaan)

Oon alkanut järjestelemään laatikoita täällä. Toki, ku kesäksi pantiin kaikki tavarat vaan johonki ku tuli niitä kesävuokralaisia, nyt pitää alkaa järjestelemään uudestaan ja lajittelemaan. Tykkään hirveesti semmosesta ku saan organisoida ja laittaa. Mulla on vaan huono tapa kaataa kaikki tavarat lattialle ja alkaa siitä purkaamaa sitte, se ei oo kovin viisasta. Varsinkaan ku jumitan lukemaan jokaisen paperin ja muistelemaan menneitä. Nyt on pari päivää sitte meijän olohuone näyttäny ihme sotkuvarastolta ja tänään pitäs saada siivottua ku huomenna meille tulee Maikki ja Jonne kylään.

Syksy on täällä, mutta puut ja maa on ihan vihreät!

Oon käynyt kattomassa Mamma Mia! -elokuvan jo kahesti. Tänään haaveilen kolmannesta kerrasta, sen verran iloiseksi siitä tulin. On tavallaan kesän eka vapaa päivä, etten oo sopinut mitään tekemistä eikä oo mitään järjestettävää. Kesän? ulkona sataa vettä vaan ja tuoksuu syksyltä. Loman kuitenkin. Mika on jo lähtenyt takaisin Helsinkiin opiskelujen perässä, meen ite sinne ehkä viikon päästä. Ensin vähä kauhistelin sitä, ettei me saatukkaan mitään yhteistä lomaa, ei es viikonloppua että ois voitu mennä ja matkustaa, tai sitte olla vaan. Kun olin jo hautautumassa itseinhoon ja itkemässä itseni yksinäisyyden kuiluihin niin tajusin, että en voi jäädä murehtimaan, voin löytää iloa nyt muistakin asioista, vaikka tietenkin toivoisin että voisin viettää aikaa mieheni kanssa.Ollaan nyt vaan tehty niin paljon töitä molemmat, ettei oo jäänyt aikaa. Se ei oo meijän kummankaan vika ja ehkä rahasta on hyötyä sitten johonkin syksyn ja kevään tullessa. Päätiin siis ottaa ilon irti! Oon nähnyt kavereita muutaman päivän aikana koko kesän edestä ja nauttinut suuresti. Tutustunut myös uusiin tyyppeihin ja iloinnut vanhoista ystävistä. En oo ennen viittä päässyt nukkumaan moneen iltaan ja niin, mitä voin sanoa? Kiitos kaverit!

En vaan niinku käsitä naisten ajattelutapaa. (lue : omaani) Miksi se, että en laita ripsiväriä jonain aamuna voi pilata koko päivän, kaiken ja muuttaa olotilan niin kauheaksi ja sitten, ripsiväriä laittaessa koko maailma muuttuu ja lähden tanssien jatkamaan? Oikeasti, _sairasta_. Miksi sitä es jaksaa miettiä omaa ulkonäköään niin paljon? Miksi en osaa syödä sipsiä ja karkkia oikeen kunnolla joskus ja ajatella että olipa ihanaa? Miksi ne päivät ku hiukset on kauheimmat maailmassa ja muutun pojan näköiseksi on niin vakavia? Mitä väliä sillä oikeasti on? Miksi loukkaannun salaa siitä kun Mika sanoo kesken elokuvan Katherine Heiglin näyttäneen paremmalta hoikempana, Roswellin aikaan? Ois niin kiva ku oppis oikeasti ajattelemaan järjellä. Mulla esim on ripset! Ja muitaki ihokarvoja jotka suojelee mun ihoa ja kehoa. Pystyn nielemään ja maistamaan, nauttimaan karkin mausta, imeskelmään turkinpippuria pitkään ja kuitenkin puraisemaan sen liian aikaisin. Mulla on hiukset, ihan terveetkin vielä, toki ohuet, mutta onko siitä nyt jotain vakavaa haittaa tälle elämälle? JA EI, tämä olotila ei oo vaan silloin ku on menkat. Tää on ennen menkkoja, menkkojen jälkeen, ovulaation aikaa, ennen ovulaatiota ja ovulaation jälkeen eli aina. Vahingoittaakohan ketään muuta ku itseäni jos mun rinnat turpoaa ja maha kasvaa ja lantio leveää? Siis tietenki ne kasvaa aina vaan hetkellisesti sillon ku oon syönyt _jotain_ tai _mitään_ . Hohhoijaa tätä naiseuden riemua.

Raahe on tiiättekö paras paikka täällä maailmassa.

Tän lauseen heitti eräs oppilas tänään musiikintunnilla, kun kerroin afrikkalaisten tavasta laulaa työtä tehdessään. Nyt kun mansikanmyynti ja muut hommat on jääneet taakse, alkoi musaopen hommat viikon ajaksi. Eka kertaa tajusin suhtautuvani koko työhön ihan uudella tavalla. Ennen on jännittänyt, on pitänyt kovasti suunnitella ja miettiä. Nyt tuntui kuin oin oisin palannut sinne minne kuulunkin. Musiikin pariin, laulamaan, olemaan ihmisten kanssa. Päivät ovat hujahtaneet hetkessä ohi ja ehkä sittenkin mussa asuu pieni musiikinopettaja. Ei sillä, että sitä vielä osaisi, mutta nyt se kammottava tunne on poissa ja siitä työstä voi myös nauttia.

Näin juttulaisia sunnuntaina ja oli jotenki älyttömän rentouttavaa. Miten pienistä kerhotytöistä on voinut kasvaa tommosia naisia mun ympärillä? Ollaan siis tunnettu pikkutytöistä ja nähdään aina silloin tällöin, muutaman kerran vuodessa. Kaikki on ympäri suomea opiskelemassa ja sillon ku nähdään ei tunnu, että aikaa on kulunut, vaan  jatketaan siihen mihin jäätiin.  Huippuja yksilöitä jes jes.

On tullut oltua yksissä jos toisissa tilaisuuksissa esiintymässä, useimmiten Elinan kanssa. Elinan kanssa on niin helppoa tehdä musiikkia. Sovitukset, maut ja muut menee yksiin eikä tarvi miettiä vireitä tai muita ongelmia. Tärkein on vaan se yhteinen tekeminen ja muut asiat tulee sivussa. Pidettiin kirkossa pienimuotoinen konserttikin lauantaina. Ystävyys on vaan jotain niin ihanaa ja pelkään jo hajoilemista kun kohta ollaan taas tuhannen kilometrin päässä toisista.

Meijän sukua on taas ollut koolla. Äiti ja kolme muuta sisarusta kokoontui yhteen eilen illalla. Voitteko kuvitella, kaks paria on ollut naimisissa 50 vuotta, yks 43 ja äiti ja isi on 25. Se on aika moinen määrä yhteisiä vuosia. Kun tietää että yhteinen eläminen ei ole ruusuilla tanssimista monestikaan vaan iloa on vaan otettu irti pienistä arjen hetkistä. Seurasin iltaa sivusta, katsoen ilmeitä, hymyjä, katseiden vaihtoja. Mitä kaikkiea noihin vuoteen on mahtunutkaan ja siinä ne on, toinen jatkaa toisen lauseita. Suoraa puhetta, “oo sinä ny jo hilijaa”, lempeää leperrystä ” rakas jatka sää tästä.” Härskiä huumoria. En käsitä sitä miten elämä vaan menee. Kauanko saan vielä kuunnella miten sillon ennen vanhaan, kuinka pian ite oon puhumassa niin omille lapsille. Huh.

Oon jotenki ihan tunnekuohussa. Oon ihmetellyt elämää, syntymää, kuolemaa, ollut huolissani muutamista ystävistä ja tajunnut etten voi pelastaa maailmaa, onneksi voin tehdä pieniä asioita, jotka voi muuttaa edes hetken. Mitä mää muistelen 50 avioliittovuoden jälkeen? Elämä on tehty elettäväksi. Eilen kävin ostamassa seurueelle kymmenen pitsaa, onneksi niitä on jäljellä, meen nimittäin syömään niitä NYT.

Miksi sitä aina haaveilee paremmasta???

tai en nyt ihan vaikene.

Oon ollut aika hiljaa täällä blogissa. Oon tehnyt paljon töitä ja kaikennäköstä ja tuntuuki että on niin hankala sitten kirjottaa tänne jotain ku kuitenkin aina on kiire. Kesä sulkee oveaan, mutta loma on vasta alkamassa. Huomenna on mun VIIMEINEN työpäivä mansikanmyynnissä. huh. Oon viikon vielä Poksin sijaisena musiikissa, mutta se ei es tunnu työltä enää. :D 

Kesään on onneksi mahtunut kivoja juttuja työn ohella, tykkään aina tehä listoja, joten teenpä nytkin..

- Mika. vaikka Mika on on ollu Himangalla tän kesän, ollaan me vietetty aikaa yhdessä enemmän ku koko vuonna yhteensä. Tuntuu että alkaa pikkuhiljaan oppia elämään toisen kanssa. oon myös ollut monessa mukana Himangan seurakunnalla, se on ollut kivaa ja onki pyörinyt päässä pitäiskö mun hakeutua sille alalle, ehkä ei kuitenkaan, vaikka välillä tekis kovasti mieli. Mulla on ihana mies.

- Pellekahvila. Vaikka kahvila oliki mun kesätyö oli se myös ihana kokemus muiden joukossa, uskomatonta miten sitä saa omat silmät avautumaan ja näkemään kuinka ihanaa työtä tekee pellet!

- Pahkasalot, asuin satunnaisesti tänä kesänä Mikan siskon, Katin, perheen luona. Alkukesänä vielä enemmän. Kolme lasta, Lassi 7v, Veera 5v ja Saara 2v oli ihanaa seuraa ja huomasin kuinka helppo on vaan siellä olla. viululeiri veeran kanssa ja yhteiset keskustelut Katin kanssa kun lapset on jo nukahtaneet on ollut tärkeitä. Unohtamatta aamuja, kun herään siihen että kolme ihanaa lasta tulee mun sänkyyn.

- Bon Jovi. Vihdoin unelmamme täyttyi ja oltii Mikan kanssa laulamassa Stadionilla Livin’ On a Prayeria tuhansien ihmisten kanssa.

- Ystävät. Huippua kun on voinut olla vaan.

- Tauvo

- RYTTYLÄ!! Kesä huipentui siihen ku olin Ryttylässä viime viikon Life 08 tapahtumassa, Housebandissa. Samuel pyysi mut mukaan laulamaan ja määhän suostuin, sain töistäkin viikon vapaata ja lähdin junalla reissuun. Asuin samassa talossa neljän kivan pojan/miehen kanssa ainoana naisena ja musta kyllä pidettiin hyvää huolta. Viikon aikana kerkesi tutustua huippuihin tyyppeihin, luoda yhteisiä rutiineja, ylistää, nauraa, laulaa, hiljentyä, ruskettua, syyä karkkia, juoda limsaa, kattoa serranoita, kuunnella laadukasta opetusta, iloita, itkeä, huutaa, hermostua ja nauttia. Paljon mahtui mukaan. Erityisesti täytyy nostaa esille uus rumpalituttavuus, Leevi, josta tuli mulle hirmu tärkeä.

- Mansikat ja joskus jopa niiden myynti

- Äitin ja isin kotona asuminen ja perhe.

- Raahen kesä, joka nyt on vaan niin kaunis.

- Jumala

Alkaa olemaan jo kaipuu omaan kotiin Helsinkiin, vaikka hyvin viihdyn täälläkin. Luokkakaverit ja monet kivat asiat odottavat Helsingissä.
Haluaisin alkaa järjestämään juhlia!

…laulettiin kabareessa, jota olin katsomassa. Haikeilin kun Ella lauloi Helsinkiin muuttaneen näkökulmasta Raaheen. En kyllä haluaisi missata Pekanpäiviä mistään hinnasta! Oon Raahelainen isolla R:llä. Siltä varalta, että joku ei tiedä, niin Pekanpäivät on vuotuinen Raahelainen kesätapahtuma, joka on täynnä vilskettä ja menoa, Raahe ikäänkuin herää eloon!
Perjantaina oli kallaasit, jossa musisoitiin Elinan kanssa. Oli ihana kun siellä oli kaikkia vanhoja Raahelaisia, jotka näki toisia pitkästä aikaa. Eilen kävin kattomassa kabareeta, joka oli aivan mahtava! Oon tosin nähnyt sen jo useamman kerran, mutta tajusin taas jotain uusia juttuja. Illalla oli myös Pekanpäivien pääjuhla, jossa esiinnyttiin Välkkeen kanssa. Näin vielä etelästä tulleita sukulaisia ja illalla käytiin Ruiskuhuoneella ja siellähän niitä tuttuja riitti! Overcore esiintyi ja oli jotenki upeaa kun aurinko laski puolenyön aikaan ja oli valoisaa ja lämmintä. Kyllä se aurinko joskus Raaheenki paistaa!

No se tästä Raahehehkutuksesta. En oo kirjoittanut tänne aikoihin, on ollut vaikea kirjoittaa mitään Inkun kuoleman jälkeen. Menin siitä jotenkin niin sekaisin. Mulla ei oo ennen kuollut ketään noin läheistä ihmistä. Siunaustilaisuus oli tosi kaunis ja mukava. Sen jälkeen on ollut paljon helpompaa. Pakkohan se on käsittää, vaikka ei osaakaan. Nyt kuitenkin elämä täällä jatkuu. Onkin ollut paljon mukavia asioita, mille on voinut hymyillä. Mika on tosiaan töissä Himangalla nuorisotyönohjaajana ja itse oon töissä Niilon ja Nellin pellekahvilassa täällä Raahessa. Pehmistä on saanut vääntää ja kahvia kaataa, tosi erilainen kesätyöpaikka, mutta oon tykänny. Yks työ on ollut myös nuo laulu- & soittoesiintymiset, yksin, Elinan kanssa ja Välkkeen kanssa. Niitten kautta on sitte muistanut välillä harjoitella koulujuttujakin. On jo ikävä teitä ihmisiä Helsinkiin!

Eilen oli jotenki huvittavaa ku oltiin rannassa Mikan kanssa, näin paljon ihmisiä, jotka ei oo pariin vuoteen mua nähnyt. Monet eivät es tunnistaneet aluksi uuden tukan kanssa ja kai sitä muutenki tässä ajan myötä muuttuu. Hassua. Kävin tosiaan kampaajalla. Nyt on tämmönen huoleton kesätukka. Tosin tykkään tästä sen verran, että ehkä tää malli vois jäädäkin joksikin aikaa. On jotenki ittensäkin kanssa aika hyvä olla. Kesällä ei jaksa ressata.

Yks virstanpylväs on kans saavutettu, ku ollaan Mikan kanssa katottu nyt kaikki frendien tuotantokaudet! Perjantaina katottiin viimenen jakso. Se on ollut kiva yhteinen juttu, tosin ku meidän yhteistä vapaa aikaa on ollut kuluneena vuonna niin vähän, katsominen on aina meinannut jäädä, mutta yhden vuoden aikana saatiin kuitenki nää katottua!

Huomasin, että aina kun mulla ei oo jotain projektia mitä suunnitella, tuntuu hieman tyhjältä. Kun Välkkeen konsertti oli ohi, niin tuli semmonen olo, että mitä seuraavaksi. Rakastan pohtia ja suunnitella, järjestellä, organisoida. Ehkä pitää miettiä uravalintaa uudestaan. Tai tulis jotku juhlat, aloin kyllä miettimään että luokkakokousta vois alkaa kaavailemaan!

Kesä on kiva ja on kiva ku ei tarvi olla niin paljon vaatetta päällä! Helpompi hengittää. Pian tulee meidän ensimmäinen hääpäiväkin, kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu.

Koosteena : Tykkään Raahesta, Pekanpäivistä, Poksista!, ystävistä. Tykkään mää helsingistäkin, mutta sinnepäin ei pidä nyt alkaa haikailemaan. =)

Sä helmi olet muistoissani aina,
tartuit jälleen laulunaiheeseen.
Sydämeni syliin sinut painan,
jäät loppuelämäni säveliin.

En susta koskaan oisi ollut valmis luopumaan.
En sua koskaan antanut ois pois.
Sun vuokses oisin valmis ollut,
ihan mihin vaan. Niin,

Kysytäänkö meiltä.

OOPPERA jännittävä, ihana ja vaikea.

CINDERELLA ohitse, purkissa ja ihana.

IHMISET pettävät. Opin että aina ei kaikkiin kavereihin kannata luottaa. TODELLAKAAN. (Lue : oon vihainen)

IHMISET rakastavat. Opin että lähimmät on tärkeitä. KAikesta huolimatta

MAIKKI oli Helsingissä, huippua.

KESÄTYÖT on haaveissa, jee.

Terkkuja Helsinkiin, täällä väännetään oopperaa!!!

Heips!

Joskus sentään tän kiireisen kevään aikana pääsin päivittämään. Hommaa on ollut kamalasti ja riittämiin. Koulussa on ollut pari huimaa ja isoa tenttiä mitä varten annoin aikaa ja tein töitä ja oon nyt kyllä tosi onnellinen että tein! Tämä viikko on viimeinen viikko kun oon sijaisena ja se on surullista. Vaikka tuntuu ettei musta musaopee ikinä tuukkaan, oli tosi kivaa tehdä cinderella-projektia ysiluokkalaisten kanssa. Ne on niin taitavia ja aitoja. Ikävä tullee. Myös rahantulo loppuu enkä oo vielä kuullut mitään niistä kesätyöpaikoista mihin oon hakenut. Haluaisin niin kovasti saada kesätöitä, Raahesta. Ollaan siis suunniteltu Mikan kanssa, että oltais kesä Raahessa. Vielä on vaan auki mitä tehdään ja missä asutaan, mutta eiköhän asiat järjesty.

Voi, en es muista edellisiä päivityskertoja. Ollaan väännetty oopperaa Raahessa, se on ollut rankkaa mutta myös opettavaa. Oon semmoisessa roolissa johon en sovi ollenkaan ja sitten on ollut sen kanssa taistelemista. Tietenki pitäis ottaa kaikki haasteena ja plaa, mutta kaiken muun kiireen ohella on ärsyttävä masennella siitä ettei osaa mitään. On kuitenkin mukava nähdä miten oopperaa tehdään että siinä mielessä hyvä kokemus. Esitykset on jo ensi viikolla. HUI! Kivaa on ku oon tutustunut Mariaan paremmin ku se on mun noitapari  ja se on tosi ihana tyttö.

Helsinki taas on alkanut tuntua kunnon kodilta. Meidän luokalla on aivan huippuja tyyppejä. Yhtenäkin iltana Sanna, Riitta ja Linda oli meillä kattomassa leffaa ja oli hirmuisen mukavaa. Myös yhteiset paineet tenteistä ja muista koulujutuista on yhdistänyt ja ollaan saatu musisoida ja reenata yhdessä, jonka ohessa on tutustuttu toisiin ja saatu jutella kunnolla.  =) Äiti ja Isi oli täällä myös käymässä pääsiäisenä, se oli hauskaa. Oli auto ja aikaa ja mukavaa. Käytiin ikeassa ja valittiin äidin kanssa mun ja Mikan kotiin uus lipasto ja iiiso peili. Valkoiset. Ne on tosi kauniit ja vihdoin viimein viimeisetkin muuttolaatikot on saatu purettua ja kotona on huomattavasti mukavampaa olla! Mulla on muutenkin niin mahtavat vanhemmat ja mies. Ai niin! ja oon saamassa vieraita tänne helsinkiin. Elinahan oli täällä ja vietettiin huippuviikko maaliskuun alussa. Maikki tulee ylihuomenna ja Sonja tulee parin viikon päästä. Itekki näkee Helsinkiä eri silmin ku kiertää muitten kanssa.

Ai niin, täytyy kai mainita että tulin yöjunalla nyt helsinkiin, menin kouluun sijaiseksi ja nyt laulutunnin jälkeen ootan Mikaa että kerettäis nähdä hetki täällä kaupungilla ennen iltamenoja. Yöjuna ei ollutkaan tavallisen tylsä matka, vaan Maria V ja Antti J sattuivat samaan junaan ja vietettiin yön ekat tunnit ravintolavaunussa rentoillen. Oon alkanut tottua jo junamatkustamiseen kun oon käynyt useita pikavisittejä raahessa yksin, ton oopperan takia.

Helsinki alkaa näyttämään kauniilta ku aurinko paistaa.

TERVETULOA KESÄ nimimerkillä oon liian väsynyt pimeään.

Eipäs oo tullut kirjoiteltua, syynä rehellisesti se, että oon ollut kauhean väsynyt ja epätietoinen enkä oo oikeen sitten viitsinyt tänne kirjoitella. Yleensä tulee kirjoitettua silloin ku elämä hymyilee, ku en mielellään pura muihin niitä asioita jotka mua surettaa ja harmittaa. Ärsyttävistä asioista ois kyllä monesti enemmän sanottavaa ja valitettavaa, mutta siinä tulee pahalle päälle muut ja itsekin.

Nyt on ollut kummalliset kaksi viikkoa. Pari viikkoa sitten oli pitkäaikaisimman ystäväni, Juulian ja hänen lemmittynsä Heikin häät. Lähdin Raaheen iloisin mielin, tosin vähän tuskastuneena siitä, kuinka paljon koulujuttuja on tekemättä ja kuinka monessa asiassa olen niin jäljessä muita siellä. Onneksi häät ja niiden valmistelu sai onnelliselle mielelle ja kaiken kruunasi nähdä itselle niin tärkeä ihminen kauniina, puhtaana ja onnesta pursuavana hymyilemässä aviomiehensä vieressä. Kaikkien niiden yhteisten vuosien jälkeen ollaan nyt molemmat naimisissa ja toisella on lapsikin. Se on kummallista. Ihan vasta me istuttiin linja-autossa meidän pihalla ja leikittiin että oltais aikuisia ja muisteltas menneitä. =) Häät oli siis kaikinpuolin kauniit, hääparin näköiset, tunnelmalliset ja persoonalliset, rentoa olemista, musiikkia, tanssia ja kaikkea kivaa! Illan päätteeksi mentiin käymään Katilla ja tajusin tulleeni sairaaksi. Kuume nousi nopeaa ja räkä rupes vellomaan päässä. Kuume tuntui vain nousevan ja välttääkseni sen, miten viime keväänä kävi (olin lähes koko kevään pois koulusta jatkuvan tautirykelmän vuoksi) päätin olla palaamatta Mikan mukana Helsinkiin ja jäin äidin hoiviin Raaheen. Siitä huolimatta, että omatunto painoi koulutöiden vuoksi, ajattelin, että sairaus tuli hyvään saumaan sillä oli pakko levähtää ja antaa aikaa itselle. Viikonloppuna Mikakin jo saapui viettämään hiihtolomaa ja jäätiin Raaheen toiseksikin viikoksi. Oli rentouttavaa ja tarpeellista. Näin paljon kavereita ja Elinakin tuli Raaheen. Meillä oli keikka Ylivieskassa, jossa oli tosi lystiä ja laulukin sujui.

Loma Raahessa pakotti miettimään omaa itseään, elämää ja tulevaisuutta. On alkanut selkeämään ettei musiikin opettajan ammatti ole sitä mitä mää elämältä haluan, ollenkaan. Olisin enemmän kuin onnellinen jos se tuleva ammatti liittyisi musiikkiin, mutta luokan edessä opettaminen ei tunnu ollenkaan omalta. Opetusharjoittelu sen jo paljasti. Päätin tehdä työvoimatoimiston sivuilla ammatinvalintatestin. Mulle tuli ekaksi näyttelijä ja muusikko. Jännä, en osaa nähdä itseäni semmosessa työssä. Toisaalta esityksen osana oleminen ois niin paljon mukavempaa ku se, että pitää yksin olla siinä luokan edessä. En myöskään tiedä riittääkö mulla taidot edes moiseen ja tällä hetkellä tuntuu ettei riitä mihinkään. Pitäisikö kuitenkin pitää musiikki harratuksena ja opiskella “kunnon ammatti”. Tämmösiä ajatuksia oon pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että jättää Luojan huomiin nämä ajatukset ja katsoa mitä eessä on. Itse opiskelu musiikin parissa on ihanaa, mutta mitä jos sitä ei sitten haluakkaan tehdä työkseen? Auttamistyö ja laulunopettajan työ kiinnostaa, saa nähdä. Kaikki ammatinvalintavinkit ovat lämpimästi tervetulleita!

Nyt oon siis Helsingissä, pitkä junamatka on takana ja Mika oli odottamassa mua kotona. Ihana vaan olla eikä ressata, ihana ku on oma sänky ja oma sohva ja oma mies. Miksi en osaa elää vain nauttien siitä hyvästä mitä mulla on vaan huolehdin ja murehdin monista turhista asioista. Sitten vaan ärsyttää eikä nää niitä hyviä asioita. Voisinpa oikein listata ihan itseänikin varten, että on syytä olla kiitollinen!

-Mika
-Koti
-Äiti ja Isi
-Janne ja Ella
-Elina
-Laulaminen
-Vapaus
-ystävät
-Pahkasalot
-Raahe Gospel
-Tuleva Nuvan vuosijuhla
-Juulian häät
-oma avioliitto
-terveys
-usko
-toivo
-rakkaus.
-uunissa odottava pitsa

siinäpä niitä. Ehkä tätä listausta pitäs tehdä itselle vähän useamminkin, tuli taas parempi mieli.

Tosiaan, oon kipeenä täällä Helsingissä. Harmittaa ku heti jää alkuluentoja välistä, mutta ajattelin järkevämmäksi levätä, että oon terveenä sitten ens viikon opetusharjottelussa. Sitten makaan vaan sohvalla ja oon koneella ja koitan levätä, oon tässä kahtena yönä nukkunut yhteensä jotain 28 tuntia, huhhuijjaa. Inhottavaa on, ku näkee tästä kuinka sotkuinen ja sekainen kämppä on, mutta ei oo voimia siivota ja laittaa sitä. Noh, nyt on kuitenki kuume laskenut ja kaikin puolin parempi olla.

Joululoma oli hmmm.. MAHTAVA. Olipa jotenkin aivan erilaista kuin ennen, kavereita kun näkee yhä harvemmin ja perheen kanssa oli kans aika juhlaa. Joulukonsertti meni hienosti. Tuli yllättävän paljon kuulijoita ja olin tyytyväinen lopputulokseen, joka on aika harvinaista. Oli semmonen ilo laulaa ja esiintyä. Kiitos vaan kaikille jotka oli kattomassa! Siitä alkoikin nopeaa joulumieli ja joulu alkoi lähestyä, tosin olin konserttia edeltävän viikon sairaana, niin oli vähä semmonen mitä tästä nyt tulee. Asioilla on kuitenki tapana järjestyä.  Jouluaatto meni lupsakasti ja pukkikin kävi, sama pukki jälleen, eikä edelleenkään mitään hajua kuka se on. Ja oon meidän perheen nuorin.. Äiti oli laittanut kystä kyllä ja mahat on sen näköiset edelleen. Tänä vuonna sain eka kertaa tuta sen mitä on ku on jouluruuista ja herkuista jouluähmötys. Huh. Mutta toisaalta kaikki sen arvoista. Joulupäivänä oltiin sitte Puhakoilla ja sama homma jatkui edelleen. Tapanina nähtiin pienellä nuva-porukalla Alto Maressa. Oli hirmu virkistävää ja mukavaa! Tulee semmonen paluu juurilleen. Oli kiva kuulla kuulumisia ja nähdä pitkästä aikaa. Koko joululoma meni aika paljon valvoessa ja ihmisiä nähdessä, oli kauheen kiva uusivuosi Sivosten kotona. Sen jälkeen aina hengailtiin myöhään yöhön eri porukoilla ja oli huippua nähdä vanhoja ja uusia seurakuntanuoria. Pian oliki jo loppiainen ja aika lähteä Helsinkiin,työn ja opiskelun pariin. Nyt kyllä loman jälkeen oli ihan uusi into päällä, mutta on se totta, että ois ihan mahtavaa vaan olla lomalla.

Pari päivää kerkesin kuitenki olla jo koululla ja se oli hirmuisen kivaa, nähdä taas pitkästä aikaa kavereita ja musisoida yhdessä. Teri ja Mirkku takasi myös huimat nauruannokset heti lukukauden alkuun.
Ai niin! Odotan ihan innolla Mikaa koulusta, tänään mun sairauden kunniaksi pidetään löhöilta ja katotaan frendejä, katottiin eilenki 8 jaksoa, mutta nyt lisää! Oon ihan koukussa,tuntuu että jaksot vaan paranee koko ajan. Muutenki viikonloppu edessä niin voi olla vaan. Se on kuitenki harvinaista herkkua, ku on kiireinen kevät tulossa.

Jep, meihin saa ottaa yhteyttä ja saa myös tulla käymään, se ois mukavaa.